Sivut

lauantai 26. joulukuuta 2015

Neulomuksia ja joulukuun kuulumisia


Hyvää joulua näin tapaninpäivän puhteeksi! Toivotus ehtii vielä perille muutamien tuntien ajan.

Nyt uskallan jo laittaa kuvia muutaman pehmeän paketin sisällöstä. Kaikkea käsintehtyä en muistanut kuvata, ja nyt tekeleet ovat jo maailmalla. Vaan ei se mtn, onhan joulu kultainen!

Opettelin varta vasten tekemään pitsineuletta. Niin - vasta nyt. Anoppi sai pitkävartiset vauva-alpakan villan ja silkin sekoitteesta neulotut luomukset.

Kummityttö sai neulemekon.

Äidin kulta täytti neljä vuotta.

Jouluaatto oli kuin olikin valkoinen. Melkein itketti ilosta.

Anopin kanerva jouluasussa.

Hautausmaalla oli tunnelmaa.

Kaikille tutun klassikkopiirretyn inspiroimina oli pakko tehdä oma lumiukko. Ei se silti osannut lentää.

Emännöinti on aina ollut itselle aika vaikeaa, mutta jouluna onnistuin. Ainakaan kukaan ei saanut ruokamyrkytystä.

Piirakoita en kyllä tehnyt itse. Hah.

Ruokakuvia - tosi epätyypillistä miulle. Mutta pakko oli ottaa itselle todistusaineistoa siitä, että selvisin keittiöhommista.

Poikakullan lahja-arsenaali kasvoi kiitettävästi synttärien ja joulun yhteisvaikutuksesta. Näillä pitäisi pärjätä seuraava vuosi! Kuvasta puuttuu purkutyömaa.

Mukavia joulun viimeisiä tunteja kaikille!

tiistai 15. joulukuuta 2015

Neulahuovutusta jouluseimen merkeissä

Arvosanat on annettu, kokoustettu, flunssaa podettu sekä päänsärkyä. Loma kohta ovelle kolkuttaa. Odotellessa neulahuovutan, vaikka nenä meneekin toivottoman tukkoon. Otanpa vielä ylimääräisean annoksen nenäsumutetta...

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Uusi näyttely


Turkanen! Bloggaaminen on jäänyt kaiken maailman säätämisen (töiden) jalkoihin. 

Huomenna uusi näyttely alkaa, teemana maahanmuutto. Tässä jo juliste alkupaloiksi. Kerron töistäni Kaiken maailman pikkujoulu -nimisessä tapahtumassa Rantakylän kirjastossa. Tulkaahan joensuulaiset paikalle, jos kiireiltänne ehditte - kirjaston väki on järjestänyt kaikenlaista mielenkiintoista ohjelmaa. Ja herkkujakin saa, kuulemma. Pikkujoulut alkavat siis huomenna klo 15.30 ja kestävät klo 20 asti. Itse olen äänessä klo 16, minkä jälkeen oppilaani lukevat tarinoita omalla äidinkielellään yleisölle.



keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Serigrafiaa, ihanaa, ihanaa


Olen suorittanut serigrafian kurssia pitkin syksyä. Se jäi aikoinaan AMK:n aikoina tekemättä. Mutta voi, kuulkaa, on se hieno tekniikka. Tällaiselle malttamattomalla hosujalle paras mahdollinen grafiikan muoto, kun ei tarvitse jyystää ja hinkuttaa joka halvatun vedostuskertaa hermot pinkeällä. 

Tässä tekniikassa voi runtata ison vedosmäärän samalta istumalta. Aikaa tietenkin kuluu esivalmisteluihin ja tietysti itse kuvan tekemiseen ja seulojen valottamiseen, pesuun, teippailuhin ja niin edelleen. Jotenkin koen palkitsevammaksi urakoida rutiinihommat ensin alta pois kerralla ja sitten vedostaa koko kasan pum, pum, pum. 

Pakko osallistua ihan silkasta ilosta myös kevään kursseille.


En ole vielä ehtinyt numeroida sarjaa. Elän toivossa, josko saisin vedostettua vielä lisää samoilla seuloilla.

Serigrafiassa on muuten vielä se hyvä puoli, että se on aika lailla "yhteisöllistä". Apua on pakko ottaa vastaan ja sitä on kiva tarjota itsekin. Oppiminen vahvistuu. Kaveria tarvitaan varsinkin vedostusvaiheessa, ellei itse satu olemaan nelikätinen tai muutoin erittäin harjaantunut.

Serigrafiaa voisin suositella kenelle tahansa luovasta työskentelystä tykkääville. Ei tarvitse osata piirtää! Tämä kuva on kyllä piirretty omin kätösin, mutta meidänkin kurssillamme suurin osa tekee upeitä töitä valokuvien pohjalta.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Näyttelyn "Täällä" satoa


Järjestyksessään toinen yksityistaidenäyttelyni "Täällä" oli esillä Joensuun Taitokorttelissa 17.8. - 30.10.2015. Kiitos kaikille kävijöille!

Laitan tänne nyt kaikki esillä olleet teokset ja tekstin, joka oli näyttelyssä esillä. Olen pilkkonut sen kuvien väliin sopiviksi paloiksi.



Repeilevä taivas, kollaasi vanhaan ikkunaan.



Tällä puolella. Kollaasi kovalevylle.



Etäisyys. Kollaasi kovalevylle.


Näyttelyssäni "Täällä" kuvaan ihmisiä ennen ja /tai jälkeen elämänmuutoksen. "Täällä" voi olla ertityinen hetki erityisessä paikassa, erityisen äärellä.


Mitä odotat? Kollaasi kovalevylle. MYYTY.

Tämä leikkauspiste elämässä voi yllättää kirkkaudellaan sohvannurkassa synnytysosastolla, siirtolaisen uudessa kotimaassaan, ahtaan uskonnollisuuden murtuessa, parisuhteen päättyessä tai sinä hetkenä jolloin peilistä ei katsokaan enää vihollinen.


Väsynyt madonna. Kollaasi kovalevylle.

Silloin oma identiteetti lohkeaa ja alkaa rakentua uudelleen suhteessa ympäristöön, toisiin ihmisiin - ja ennen kaikkea omaan itseen.


Peruuttamaton hehku. Kollaasi maalauspohjalle.


Toivon sinulle hyviä hetkiä teosteni parissa. Itsensä nälyväksi tekeminen ei aina ole helppoa, koska epäonnistumisen pelko on joskus lamauttava.


Täkäläinen. Kollaasi pahville.

Minun oli silti jälleen otettava tämä riski. Haluan välittää töideni avulla kokemuksia, joita ei aina voi ilmaista sanoin.


Riittävän hyvä. Lyijykynäpiirros liimattuna peilille.


Monesti olemme peilin lasin eri puolilla - myös suhteessa omaan minuuteemme.


Lempileningissä. Kollaasi vanhoihin ikkunanpokiin.

Ehkä jokin nimeämätön ajatus tai emootio teoksissani voisi madaltaa näitä rajoja ja erillisyyttä.


Unelma kevätyöstä. Kollaasi kovalevylle.


 Kaunis kiitos näyttelyvieraille ja blogin lukijoille!

tiistai 27. lokakuuta 2015

Piirros siskosta ja veljestä


Kaverini tilasi kuvan itsestään ja veljestään lapsina 70-luvulla. Käytin mallina vanhoja valokuvia ja ajalle tyypillistä pussilakanan kuviointia. Käytin tusseja, koko A4.


maanantai 12. lokakuuta 2015

Syksy on ihan hyvä





Kuinka lähellä syksy on kevättä!
Ellen näkisi ikkunastani
keltaisten lehtien verkkaan leijailevan
väsyneistä puista,
luulisin, että on maaliskuu
tänä keveänä, onnellisena aamuna,
jolloin kaikki katot hehkuvat kultaista valoa,
ja auringon utuisessa vihmassa
putoilee räystäiltä silloin tällöin suuria pisaroita
ikäänkuin kuumia, huikaisevia tähtiä...

Kuinka lähellä murheeni on onnea!
Ellen näkisi ympärilläni
aution ja yksinäisen majani ilottomia seiniä,
jotka muistuttavat minulle, kuinka kaukana olen sinusta,
luulisi onnellinen sydämeni,
joka on täynnä läsnäolosi pakahduttavaa riemua,
sinun astuvan sisään seuraavalla hetkellä
silmäteriesi säteillessä
kyynelhimmeän helmiäisen keskeltä
kultaisia läikkiä
ikäänkuin kuumia, huikaisevia tähtiä...

(Lauri Viljanen)













keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Revontulet!!!


Äsken ystävä soitti hälytyssoiton - REVONTULIA - olin lokoisasti makoilemassa kesken lakanoiden vaihdon petarilla. Äkkiä ulos kameran kanssa - ilman jalustaa, tietysti... ja kenkiä ja takkia, vaikka olen koko iltapäivän hurskaana parannellut alkavaa flunssaa. 

Nyt tärähtäneet kuvat siis uunituoreina täällä ja itse  kaadan kuumaa hunajavettä kitusiin. 

Näin tällaisia viimeksi lapsena. Oli revontulien näkeminen sisävaateulkoilun arvoista! Tai ehkä sen näkee sitten huomenna. Valokuvat eivät tosin nyt ihan niin hyviä ole, että sairastua kannattaisi. Mutta olihan miulla silimä ulkona auki itsellänikin äsken pihalla.







Kohmeisen päivän sisäpuuhia

Ihanaa on tulla aikaisin töistä flunssaisena ja todeta, että tänään ei ollutkaan menoa mihinkään. Ei edes kauppaan (vaikka suodatinpussit ovat loppu - isäntä saa hakea).
Aamulla kuuramaa oli kärventänyt osan kesäkukista ja iltapäivän kirkas aurinko antoi yöpakkasista selvinneille shokkihoitoa.
Sallin itselleni lyhyet torkut ja hain vasta sitten hurmaavan leikki-ikäiseni päiväkodista. Nyt voisi olla vain ja...parannella flunssaa. Syksyllä voin harjoitella kotiin rauhoittumista (tässä kohti saa hörähtää epäuskoisena halutessaan). Ainakin voin yrittää.

Kummityttö on jo melkein iso.
Me neljännelle kymmenelle ryhtyneet.
Kerta kaikkiaan - tein ensimmäistä kertaa elämässäni Lego-rakennelman. Ohjeesta!
Koulukuvauksen vuodenaika!

torstai 1. lokakuuta 2015

Syksyisiä ja muutenkin ajankohtaisia runoja (Viljo kajava 1974)


Lohdullista tietää
    etenkin pahoina päivinä
että minun osani
    tämän kansan kohtalosta
on vain vajaa
    viidesmiljoonas.





Äsken heiluivat iloiset huivit
pyykkilaiturilla
ja vedessä vihuri ajoi purjetta.

Nyt tihenee tihku pisaroiksi.
Sadevesi kuplii
sorkkien painanteissa
ohutruohoisella savimaalla.


 




Kauan etsin, vihdoin löysin.
Kaukaisesta maasta. Tasangon.
Löysin leiniköt ja apilan.
Kaukaisesta maasta.

Sumu. Sadeilmat rakeiset.
Pieni käsi paossa kämmenessä.
Kunnes löysin uudelleen
tämän kukkivan rannan,
kotimaani uudelleen.






Pakolaispassin vuodet takana,
elävinä raadellut maisemat,
vuoreen tukehtuneen solan kaiku,
lintujen valitus
    vieraalla rannikolla.

Ei keväitä. Sadetta ja sumua.
Ikkunoissa mereltä pisaroiva
    suolainen hiki.
Pettymysten vuotten
    arkisessa hämärässä
painuneitten hartioitten
    varjo ikkunassa.


Nyt edessäni valoisa tasanko.
Sen näen selvemmin kuin koskaan.
Hymnin kaltaisena koen arkipäivän
kun muististani nousee
taustaksi pakolaisen
    risainen rannikko.




Runot: Viljo Kajava 1974 

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Levyyn kuvitusta

Kuvittajan homma on mukavaa, mutta harvinaista herkkua. Nyt pukkasi kuitenkin mukavan keikan levyn kannen ja kansivihkon kuvitukseen. Olen aiemminkin tehnyt vastaavan urakan, mutta silloin kyseessä oli lempeämielinen lastenlevy. Tämä ei ole, ja sekös virkistääkin!

maanantai 14. syyskuuta 2015

Neitoperhonen, porkkanoita ja akvarelli


Syyskuu muistutti hetken kesää.

Neitoperhonen virginiantädykkeessä.

Oman maan kasvatteja.

Taiteilijan verso.

Tykkään.

Kolmevuotiaan tulkinta.

Kolmekymmentävuotiaan tulkina.

Oli kaunis päivä. Iloa kaikkien viikkoon!