maanantai 16. helmikuuta 2015

Päivän piirros



Puutarhuri vaalii mustaa kukkaa -
suruvaippa on perhostutkijan runo.
                                - Risto Rasa



(Klikkaa isommaksi painamalla kuvaa.)
Mustekynällä kartongille, A4.

Kivaa viikkoa kaikille! Pulkkamäkeen!

lauantai 14. helmikuuta 2015

Runoja ystävyydestä ja sen liepeiltä




Olemme niin tutut,
että joskus en saa sinua
ajatuksiini.
-Risto Rasa






Onneksi kohtasimme nyt.
Kun vielä voimme leikkiä
yhdessä lapsuuden leikit
    ennen kuin tulemme aikuisiksi.
-Risto Rasa






Me emme enää näe.
Kun tapaamme,
turhat sanani annatko takaisin.
-Risto Rasa







Kun olet luonani,
huoneeni on valoisa kuin harva pylväikkö.
-Risto Rasa






Ystävät kuin sula jäässä;
heidän seurassaan päivä kului iloisesti,
ilta oli lyhyt.
Yöllä näen unen kuolemasta:
nousen vuorelle reppu selässä.
-Risto Rasa
 





Koska tahansa
voi tulla mieleen
kaunis muisto,
jotakin, mitä ei ole ajatellut
moniin aikoihin.
Maalla, me kuljemme tietä,
riivimme tienvieren heiniä
arvuutellen jääkö sormien väliin
kukko vai kana.
-Risto Rasa




Kuvituksena kierrätysmateriaaleista tekemiäni kortteja. Olkoon ystävänpäiväsi vähemmän melankolinen kuin tämänkertainen postaukseni.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Kortti tyttövauvalle


Monen tutun elämään on ilmestynyt jotekin pientä ja ihanaa...

Kortti tyttövauvalle
Tässä korttivinkki: piirrä se itse! Jes! Erivärisille papereille voi tuhertaa yhtä ja toista ja sitten liimata elementit yhteen. Mielestäni kovin kummoista piirtämistaitoa ei edes vaadita. Huterampikin kädenjälki voi olla hurmaavaa!

Digitaalinen masturbaatio tekee ihmisestä kävelevän selfiekepin - Seura

Digitaalinen masturbaatio tekee ihmisestä kävelevän selfiekepin - Seura



Kirjailija Jari Tervo kirjoittaa oheisessa tekstissä teräksistä asiaa.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Naulan kantaan: some ja häpeä


Nyt tulee suora sitaatti! (Kuvan on vain tarkoitus heittää lukijat sisään.)





’Ajallemme ominainen identiteetin etsintä ja sen jatkuva uudelleen luominen tapahtuu osin sosiaalisessa mediassa. Kirjoittaessaan Facebookiin ihminen ikään kuin sanoo: ”Katsokaa, mitä olen tehnyt!” ”Tykkääminen ” tarkoittaa, että toinen on katsonut ja hyväksynyt minun tekemiseni. Olen siis olemassa: olen tullut nähdyksi ja hyväksytyksi. Jos kukaan ei lue ja kommentoi päivityksiäni, en ole kiinnostava, tykätty. Sosiaalinen media voi sekä ehkäistä että tuottaa häpeää.

Sosiaalisen median vaikutus on häpeän näkökulmasta kahdensuuntainen. Se voi sekä ehkäistä että tuottaa häpeää. Samanaikaisesti kun sen positiiviset mahdollisuudet on tärkeä hyödyntää, on tunnistettava sen rajallisuus. Rajat tulevat vastaan silloin, jos ihminen alkaa ilmaista kelpaamattomuuttaan ja mitättömyyttään. Jos kaipaan, että toinen ihminen ottaisi minut emotiaanisesti tai fyyisesti syliinsä, sosiaalinen media on huono syli. Jos kaipaan toisen katsomaksi tulemista, en voi olla etukäteen varma, katsovatko muut minun päivitystäni. Tässä mielessä kelvatuksi ja hyväksytyksi tuleminen on ehdollistettua. Sosiaalisen median rajat on tärkeä tunnistaa ja tunnustaa. Aika näyttää, miten sosiaalinen media vaikuttaa nettisukupolven identiteettikehitykseen.

Narsistisessa kulttuurissa monet ihmiset kokevat syvältä kouraisevaa epävarmuutta suhteessa itseensä. Heidän keskeisiä kysymyksiään eivät ole: ”Mitä pahaa minä olen tehnyt?” tai: ”Olenko rikkonut Jumalan tahtoa vastaan?” Etualalla ovat kysymykset: ”Kuka minä olen?” ”Mitä minun pitäisi tehdä toteuttaakseni optimaalisesti elämääni?” ”Miten voin elää mahdollisimman intensiivisesti?” Jos toiset eivät anna tunnustusta, tällaiset ihmiset vaappuvat kaikkivoivan minäkuvan ja täydellisen itse-epäilyn välillä. Yksittäisiin asioihin kohdituva kritiikki koetaan helposti koko persoonan kyseenalaistamisena. Syyllisyydentunto ei enää herää yliminän, omantunnon tai Jumalan edessä, vaan suhteessa itselle asetettuihin vaatimuksiin. Elämme koko ajan vaatimusten paineen alla: meidän pitäisi kehittää ja toteuttaa itseämme aina enemmän sekä hyödyntää kykyjämme niin, että ”olisimme enemmän oma itsemme.” ’




Kettunen, Paavo 2014:  Häpeästä hyväksyntään, Helsinki: Kirjapaja, s. 185 - 186
Sitaatti on suora ote kirjasta. Lihavoinnit ja muutama välimerkkien korjaus sekä kuvat ovat bloggaajan käsialaa.


Hyväksytyksi tulemisen kokemuksia ja mukavaa helmikuuta kaikille toivoopi Satu.