keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Pääsiäisfiilistelyä!



En ole sisustaja millään mittapuulla, mutta kevätauringon paljastama pöly roinakasoissa sai minut siivoamaan ja rymseeraamaan. Tosin vielä suurempi syy huonekalujen uudelle järjestykselle oli taimipöydän tarve valoisalla paikalla.

Ostin tulppaaneja palkinnoksi itselleni sen jälkeen, kun lapsi oli saanut karmean raivarin isossa kaupassa enkä ollut itse menettänyt malttiani.


Ystävän tekemä pääsiäiskukko.


Äitiäni esittävä rakukeraaminen Draamakuningatar pääsi vuosien tauon jälkeen esille. Itse sen aikoinani tein, mutta välillä sen katsominen on ahdistanut. Kun se ON niin kovin dramaattinen.

Ja vastapainona vähemmän dramaattinen muotokuva. Sain vihdoin aikaiseksi ripustaa ikkunaan viime kesänä tekemäni piirroksen, jonka mallina oli valokuva isästä ja minusta -85 tai -86.


Samoin roinakasojen uumenista nostin paraatipaikalle tämän Siirin kädet -veistokseni. Se on tehty savesta ja poltettu ihan tavallisessa saviuunissa. Mallina toimi 94-vuotiaana menehtynyt Siiri-ystäväni. Hän oli hurmaava ihminen!

Erinomaisen mainiota viikkoa kaikille! Vielä ehtii tehdä virpomavitsat. Voisin ostaa "virpojien varalta" paljon suklaata...ja uhrautua syömään ylimääräiset jos virpojia ei ilmaannukaan. Ehkä laitan ansoja ulko-ovelle...

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kuva sunnuntaille


Kevät tulee, pakkasta on, niin myös aurinkoa. Pitää laittaa kuvia tänne välillä, linkki Sunday Sketchesiin.


Peltiselle konvehtirasian kannelle akryylimaalit, pahvi, modattu pala monumentaaligrafiikanlehdestä  ja polymeerigravyyristä, lyijykynäpiirros.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Päivänavaus Minna Canthin päivä ja tasa-arvon päivä 19.3.


Tässä päivänavaus vapaasti käytettäväksi. Jaan tämän siksi, että en itse löytänyt aiheeseen liittyviä valmiita tekstejä, joten tein sen itse. Muut hyötykööt! Mitäpä näitä pihtailemaan.



Hyvää huomenta! Tänään on liputuspäivä, koska juhlimme Minna Canthin päivää. Hän on yksi tärkeimmistä suomalaisista kirjailijoista. Hän eli yli sata vuotta sitten. Nykyisin naiskirjailijoita on paljon, mutta Minna Canth oli omana aikanaan, 1800-luvun lopulla, todellinen ihmetyksen aihe ja jopa anarkistinen hahmo. Canth onnistui olemaan monien mielestä todella häiritsevä ja ärsyttävä henkilö, koska hän kirjoitti sellaisista ongelmista, joita ei haluttu huomata. Hän puolusti kiivaasti sekä naisten, lasten että köyhien oikeuksia. Tästä syystä hänen liputuspäivänään juhlimme myös tasa-arvoa. Edesauttoihan Minna Canth jos kuka tasa-arvoa koko elämänsä ajan.

Minna Canth kirjoitti paljon näytelmiä, ja jotkin niistä saivat ihmiset raivostumaan ja hämmentymään, koska ne paljastivat yhteiskunnan mätäpaiseet hävyttömän rehellisesti. Monet teistä saattavat esimerksi saada luettavakseen näytelmän Työmiehen vaimo vuodelta 1885. Se on yksi suomalaisen kirjallisuuden klassikoista.

Näytelmä kertoo karmean tarinan Ristosta ja Johannasta. Tarina alkaa siitä, että Johanna menee naimisiin Riston kanssa. Avioliiton ansiosta saakin aviomies oikeuden Johannan kovalla työllä ansaitsemaan omaisuuteen. Pahaksi onneksi Risto on vieläpä täysi juoppo, joka tuhlaa Johannan rahat viinaan. 

Johanna yrittää raataa entistä enemmän, jotta perheelle riittäisi syötävää. Hän ottaa vastaan ompelutöitä. Mutta sitten käy niin, että Risto varastaa viinanhimossaan kankaan, joka Johannalla on ommeltavana. Kangas on pahaksi onneksi rikkaan rouvan omaisuutta ja Risto ehtii juoda kankaasta saadut rahat. Ja kuinka ollakaan, se onkin Johanna, joka saa varkaudesta syyt niskoilleen. Johanna ei silti saa ympäristön mielestä arvostella miestään, koska pyhä avioliittolupaus sitoo häntä.

Näytelmässä Johanna lopulta kuolee - liian nuorena. Asetelma on hyvin tyypillinen realismin aikakauden taiteelle, joka ei suostunut kaunistelemaan todellisuutta.

Tämä Työmiehen vaimo -näytelmä tuo esiin sen, kuinka lupaukset sitovat vain naista ja että naisten keskinäinen myötätunto on lähes olematonta. Loppujen lopuksi syyllinen ei ole edes löperö ja nautinnonhaluinen Risto, vaan yhteiskunnan järjestelmä, joka antaa tällaisten ristojen toteuttaa alkeellisia halujaan.

Taide ja kirjallisuus ovat aina vaikuttaneet voimakkaasti yhteiskuntaan, politiikkaan ja ihmisten mielipiteisiin. Se voi tarvittaessa jopa ärsyttää, jopa niin paljon, että taiteilija joutuu oikeuden eteen. Suomessa tasa-arvo on jo melko hyvällä mallilla, ei vähiten Minna Cathin ansiosta. Muualla maailmassa on edelleen paikkoja, joissa esimerkiksi vaimo on miehen omaisuutta, köyhät kuolevat nälkään ja ihmisiä myydään orjiksi. Suomessa tilanne on toinen. 

Minna Canthia ei tekstiensä vuoksi laitettu vankilaan tai kivitetty kuoliaaksi, kuten jossakin päin maailmaa olisi saatettu tehdä. Mutta hän kuitenkin kuoli jo 53-vuotiaana, varmasti ainakin osittain raskaan henkisen työn takia. Joka tapauksessa hänen ja monen muun vaikuttajan ansiosta saamme asua tasa-arvoisessa Suomessa ja liputamme tänään sen ja Minna Canthin kunniaksi.


Auringonpimennys


Kamerani ei ole hääppöinen, mutta riittävä pienen kuvan saamiseen kaukaisesta kohteesta. Minulla oli hyppytunti kesken työpäivän (parhaassa mahdollisessa välissä) ja ehdin ottaa kuvan hitsausmaskin läpi. Fiksut kollaget olivat tuoneet niitä ulos oppilaita varten. Jes!


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kunnaksen runo kesää kaipaaville


Kun riisun kengät
paljain jaloin varpaiden välissä santaa
pitkin litskuista rantaa
kuljen lapsi lapsenlapsi
äitien-kantama

auringon heijastuksiin vedessä
läpikuullan
                             taivas edessä
kuin toinen rantama.
                               -   Kirsi Kunnas

Kuva arkistojen kätköistä, kuvauspaikkana jokin kahvila Ruissalon tuntumassa.

Odotan niin kesää. Hankea on täällä itärajan tuntumassa vielä useita kymmeniä senttejä, jokainen niistä kivikovia! Aloin jo lapiolla murskata tätä sitkeää materiaalia ja viskoa paljaalle asfaltille isoja kokkareita sulamisen edistämiseksi. Olen päättänyt muokata pihalle kasvimaan, sikäli kun kukkapenkkien sekaan sellaisen saan ängettyä (hah, tietysti jokin läpi aina löytyy!) Siemenet ostin taaperoni kanssa eilen. Hän valitsi porkkanaa ja sen sellaista kivaa. Aamulla ensitöikseni myös rymseerasin olohuoneen järjestyksen uuteen uskoon saadakseni kukantaimille esikasvatuspöydän ikkunan eteen. Hiki tuli! Siisti lopputulos. Huomenna multakauppaan. Viherpeukalon syyhyyn ei auta edes kortisoni.


Oikeasti ei taida olla vielä ulkokylvöjen aika... kuva tältä päivältä!



perjantai 6. maaliskuuta 2015

Askartelua lastenleirillä vol.2


Lasten talvileirillä askartelimme 6 - 12-vuotiaiden kanssa viidakkokollaasit. Tarvitset:

- Aikaa n. 1h 30 min
- Mustaa kartonkia (tai miksipä ei violettia tai purppuraa?) A4
- Valkoista kartonkia, kaksi arkkia per lapsi. Isompi kartonki (A4) lehtien piirtämistä varten ja pienempi (A5) eläimen piirtämistä varten.
- Mallikuvan
- Vesivärejä ja öljyisiä liituja
- Sakset ja liimaa

Mallityö


TYÖVAIHEET:

1. ESITTELE MALLITYÖ. Kyseessä on kollaasi. Lapsilta voi myös kysellä, onko se piirretty vai maalattu tai jotakin muuta. Koululaiset jo osaavat katsoa työn jälkeä ja moni hoksaa idean ihan itse katsomalla.
Kannattaa korostaa, että VIRHEITÄ EI TARVITSE PELÄTÄ! Ne voivat tehdä lopullisesta työstä mielenkiinointoisemman.




2. Aluksi annoin yhden valkoisen A4-kartongin lehtien piirtämistä ja maalamista varten.



3. Kun lehtien ääriviivat on piirretty erilaisilla vihreän, harmaan tai ruskean sävyillä, ne maalataan vesiväreillä. Saa mennä rajojen yli! Hutaisemalla tulee kivaa jälkeä.

Lapsia voi haastaa kehittelemään vesiväreillä niin monta vihreän sävyä kuin mahdollista. Konkreettisesti kannattaa neuvoa, että sinisen ja keltaisen suhdetta voi vaihdella, vihreään värinappiin voi lisätä valkoista tai keltaista tai... mitä vain! Punaistakin kannattaa kokeilla... nipotus pois, myös turhan tarkoilta pikkuaskartelijoilta.



5. Kun lehdet on piirretty ja maalattu, ne jätetään hetkeksi kuivahtamaan. Niitä ei vielä kannata leikata irti, etteivät ne katoa. (Tässä välissä on myös luontevaa pitää tauko, jos tarpeen.) Anna lapsille A5-kokoinen valkea kartonki. Sitten piirretään jokin viidakon eläin samalla idealla.Viidakossa voi asua vaikka tiikeri, viidakkomarsu, värikäs papukaija, ökkömönkiäinen...



6. Eläin ja lehdet leikataan irti. Mainitse, että valkoisia reunoja kannattaa uhallaankin jättää, jotta teoksesta tulee mielenkiintoisempi. Osan voi leikata tarkastikin niin halutessaan.




7. Anna musta kartonki. Irtileikatut osat sommitellaan (jos maltetaan) ja liimataan.




8.  Lopuksi mustalle pohjalle voi vielä piirtää liiduilla vaikka puun oksia, liaaneja...


Viidakkomarsuja

VALMISTA TULI! UPEAA!

Tekijä halusi monta mielikuvituseläintä yhden sijasta.

Pienten ryhmä teki todella huolellista ja paneutunutta työtä!

Isompienkin työt olivat mainioita.

Askartelemaan! Jee! Ja lopuksi taidenäyttely, tietenkin!

LISÄÄ LEIRIASKARTELUVINKKEJÄ TÄSTÄ JA TÄSTÄ SEKÄ TÄSTÄ


torstai 5. maaliskuuta 2015

Runoa ja kuvaa


Uusin maalaukseni ja Katri Valan runo, joka ei olekaan niin synkkä kuin ensinäkemältä vaikuttaa.

Akryyli ja puukaiverrus MDF-levylle, koko A3



Morituri te salutant

Kaikkialla käy huuto:
"Vaellat kuoleman laaksossa.
Turhuutta on elämäsi!"
Ja me kuljemme loistottomin silmin,
me kuljemme murheesta harmaina.
Varjomme pitenevät laskevassa auringossa,
varjomme viilenevät kuoleman maassa.
Voimmeko elää, rakastaa?

Valhetta, veljet, peikkojen mustaa valtaa!
Kuka on vanginnut auringon,
kuka on tuonut kuoleman elämäämme?

Aurinko nousee, veljet!
Varjomme häviää korkean taivaan alla.
Elämän virta humisee lävitsemme.
Olemme virta, olemme elämä,
vaellamme päin vapaata ihmismerta.
Elämä, kuolevaiset tervehtivät sinua!

                                    -Katri Vala

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Avautumista ja kirsikankukkia


Antaa räimiä räntää, ei se talvi kauaa enää jaksa pistää keväälle hanttiin.

Akryylimaalaus ja puuleikkaus MDF-levylle, koko A3

Minulla on maalaamiseen viha - rakkaussuhde. Olen aina hokenut, että en osaa maalata. Minulle on myös lapsesta asti toisteltu sitä kotona selvänä faktana. En koskaan ehtinyt oikein edes yrittää. Tunnollisuuttani en halunnut tuottaa pettymystä vaativalle äidilleni. Vaikka äitimuori onkin jo kuollut ja kuopattu, kriittinen asenne on muuttanut päähäni pysyvästi (?) asumaan. 

Erikoista, että edes korkeakoulututkinto kuvataiteessa ei ole muuttanut käsitystäni asiasta. Negatiivinen ennakko-oletus omasta osaamisestani on myös vähentänyt harjoittelemiseni määrää. Sivellin ja väripaletti ovat tuijottaneet haastavasti ja uhoten vaatien mahdottomia ja välittömiä onnistumisia. Koulussakin erikoistuin lopulta ihan muihin taidemuotoihin. Näin huono käsitys omasta osaamisesta on aiheuttanut noidankehän, joka on vahvistanut ennakko-oletusta osaamattomuudesta.

Uskaltauduin maalaamaan raskaana olevien vatsoja joitakin vuosia sitten. Osaamattomuuden ahdistusta helpotti tieto, että maalaus pestään heti pois.

Muita iholle maalaamiani töitä löytyy TÄÄLTÄ.


On tullut aika pistää hanttiin. Heräsin höpsähtäneeseen asenteeseeni tässä yhtenä iltana, kun ystäväni seuraili äheltämistäni siveltimen ja värien kanssa. Olin mennyt lupaamaan maalauksen eräälle tuttavalle. Itseeni kohtaan tuntemani kiukku purskahteli siinä määrin peittelemättömästi, että se sai ystäväni nauramaan minulle. Siinä tilanteessa jotenkin havahduin kuin unesta ja tajusin, että mitäs tässä nyt oikein ryppyilen? Sehän johtuu siitä, että en onnistunut heti ja täydellisesti. Ystävän reaktio epäonnitumiseeni oli niin vilpitön, iloinen ja rakkaudellinen, että siitä ei voinut pahoittaa mieltään, päinvastoin. 

Toisin sanoen: maalaaminen ja epäonnistuminen kasvattaa luonnetta. Ei ole pakko onnistua välittömästi. Tervehenkistä! Onneksi on nauruun kykeneviä ystäviä. Huumori voi avata silmiä kipeissäkin asioissa hyvin elähdyttävästi. Toisaalta pohdin, kannattaako maalaustaitoani enää edes yrittää kehittää - loppuuko minulta aika? Olisiko viisaampaa vain piirrellä? Kas siinäpä pulma. Ratkaisua pohtiessani ehdin vielä hieman leikkiä väreilläni.

Luovaa kevättä kaikille!