Sivut

torstai 5. maaliskuuta 2015

Runoa ja kuvaa


Uusin maalaukseni ja Katri Valan runo, joka ei olekaan niin synkkä kuin ensinäkemältä vaikuttaa.

Akryyli ja puukaiverrus MDF-levylle, koko A3



Morituri te salutant

Kaikkialla käy huuto:
"Vaellat kuoleman laaksossa.
Turhuutta on elämäsi!"
Ja me kuljemme loistottomin silmin,
me kuljemme murheesta harmaina.
Varjomme pitenevät laskevassa auringossa,
varjomme viilenevät kuoleman maassa.
Voimmeko elää, rakastaa?

Valhetta, veljet, peikkojen mustaa valtaa!
Kuka on vanginnut auringon,
kuka on tuonut kuoleman elämäämme?

Aurinko nousee, veljet!
Varjomme häviää korkean taivaan alla.
Elämän virta humisee lävitsemme.
Olemme virta, olemme elämä,
vaellamme päin vapaata ihmismerta.
Elämä, kuolevaiset tervehtivät sinua!

                                    -Katri Vala

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo :)