Sivut

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Ristin tie -näytelmä Joensuussa pitkäperjantaina


Ristin tie -vaellusnäytelmä järjestettiin kolmannen kerran Joesuun torilla tänään pitkäperjantaina. Menin 3-vuotiaan poikani kanssa katsomaan sitä vaikka alunperin ei ollut tarkoitus. Raittiin ilman tarve iski kuitenkin oikeaan aikaan ja tulimme polkaisseeksi keskustaan juuri parahiksi. Pohjaksi olimme jo käyneet aamulla kirkossa. Pitkäperjantai on minulle hyvin tärkeä päivä, sen sanoma Jumalan uhrautumisesta ihmisten puolesta on niin voimakas.

Jeesuksen roolissa oli jo toistamiseen Tomi Laurikainen. Näytelmän on ohjannut Janne Hyytiäinen. Järjestävänä tahona toimi Joensuun ev. lut. seurakunnat. Pidin näkemästäni ja lapsi eli voimakkaasti näkemässään mukana. Tori oli ammuttu ihan täyteen porukkaa, joten kuvaaminen oli haastavaa.

Teksti Jesajan kirjan 53. luvusta.

Aasia oli pakko kuvata näytelmän alkua odottaessa. Symppis!

Jeesus ratsastaa Jerusalemiin. Kansa hurraa.

Kuka uskoo meidän sanomamme?
Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?
    Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso,
kuin vesa kuivasta maasta.
Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta,
jota olisimme ihaillen katselleet,
ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.


Viimeinen ehtoolliinen.

Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma,
kipujen mies, sairauden tuttava,
josta kaikki käänsivät katseensa pois.
Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.

  

Juudas jakoi kavallusrahoja lapsille.

Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme,
otti taakakseen meidän sairautemme.
Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta,
luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet
ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.



Juudas sai kansansuosiota ainakin meidän 3-vuotiaalta!

Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet.



Pidätys.

Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat,
jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.
Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan
hänen kannettavakseen.






Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen,
ei hän suutansa avannut.
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,
niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.


Tuomitaan kuolemaan.

 Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois
- kuka hänen kansastaan siitä välitti?
Hänet syöstiin pois elävien maasta,
hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.





Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon.
Rikkaan haudassa hän sai leposijansa.





Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä,
eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.

  



 Herra näki hyväksi,
että hänet ruhjottiin,
että hänet lävistettiin.



Jeesuksen äiti.

Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi,
hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan,
ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.








Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon,
ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet.





Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet,
heidän pahat tekonsa hän kantaa.


  

"Äiti, minä haluan Jeesuksen ristin juurelle, minä haluan nähdä Jeesuksen", toivoi lapsi.

Minä annan hänelle paikan suurten joukossa,
hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa,
koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi



"Voi äiti, minä olen kovin pahoillani Jeesuksen puolesta!" huokaisi 3-vuotias poikani.

ja hänet luettiin rikollisten joukkoon.
Hän otti kantaakseen monien synnit,
hän pyysi pahantekijöilleen armoa. 
     


Eipä olisi pitkäperjaintaissa juhlimista ilman pääsiäisen ylösnousemusta. Se piti myös pienen katsojan pään kylmänä, koska tulevat juonenkäänteet olivat hänelläkin tiedossa. "Jeesuksen äiti ei sitten enää itke, kun Jeesus on herännyt kuolleista." Liikuttava, kaunis kokonaisuus näytelmä oli.

3 kommenttia:

  1. Siis vau Satu tosi hienoja kuvia!!
    Ja vau mikä näytelmä siellä on ollut!
    (mitenkään tuohon liittymättä, hauska tuo nostokurki viimeisessä kuvassa.. :D )

    VastaaPoista
  2. Ei se sitä ole. Ei tuosta nyt parempia kuvia olisi kukaan ottanut!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)