Sivut

torstai 28. toukokuuta 2015

Auringonlaskun värejä Helena Anhavan kera


Kuten ulkomailla asuva pikkusiskoni sanoi, Suomen kevät on ihmeellinen. Tänä kesänä hän viettää häitään. Saan kuvata. Olen kuvannut myös töissä, kevään lukujärjestyksessä on tilaa voimauttavalle valokuvaukselle. Kuinka kauniita ovatkaan nämä kaukaa tulleet ihmiset, joiden kanssa olen saanut työskennellä. Jännitän kaupungin päätöstä. Saanko jatkaa ensi vuonnakin?


Etupihalla ennen nukkumaanmenoa.


Kuin ruukkua pään päällä kantava
kääntyy hitaasti ilta-aurinkoon.

Vieras maa
tuttu muukalainen
katsoi silmät
tarttui käteen
hengitti suoraan sieluun.


Forget me not, lemmikki. Auringolasku. Jos itkisin, niin tekisin sen NYT.


Niin hyvä tietää -
myös pimeässä
syvä vihreä ympäröi talon.

Puut, vartijat,
ja valon leikkivä läikitys
oksien alla
kun aamun esirippu nousee.

Ekstrovertti, kerrassaan värikäs persoona.

 Haluat punaisen tuvan ja kukkamaan.
Joudut maaorjaksi itsellesi.

Kun perustaa nurmikon, on kuin pälvikaljuisuutta hoitaisi.

Shakespeare-tulppaani lakastui,
Sarah Bernhardt-pioni puhkeaa juuri,
Mozart-ruusu on nupulla.
Kulttuuri kukkii.


Eteeriset ystäväni.

Turha hämätä.
Uni tuntee sinut.


Oma karvakasani vuodesta -98 asti. Olin silloin 14, hän 15. Tapasimme juuri tähän aikaan.

Pysähtyi tuulen liike.
Yö kylmeni.
Valkorungot vaiti
               kullalla kuormitetut.

Käyn pimenevää pihaa.

Liikahtaa,
              kääntyy
hohtava kukkaterttu.




Näiden valokuvien ja Helena Anhavan runojen myötä toivon lempeää kesän odotusta, mainiot lukijani!

1 kommentti:

Jokainen kommentti on ilo :)