lauantai 22. elokuuta 2015

Repeilevä taivas (kollaasi)


Julkaisen yhden näyttelytyön lisää näin ihan blogissa. Työn nimi on "Repeilevä taivas" ja se on tehty suureen vanhaan ikkunaan. Kuva on monikerroksinen, koska ikkunanpokat mahdollistavat sen. Työssä on käytetty lyijykyniä, hiiltä, mustetta, verhoja ja revittyjä kirjansivuja.

Repeilevä taivas viittaa siihem, mitä kuvan nainen tähyilee. Työn englannin kieleinen nimi "Reaping sky" ei kuitenkaan tavoita taivas-sanan suomalaista monimerkityksisyyttä.





Näyttelyn teemana "Täällä" näkyy tässä teoksessa hetkenä, jolloin omat arvoasetelmat ja uskomukset alkavat repeillä ja valo pääsee esiin, hajanaisena, mutta toivoa antavana, hämmentävänäkin. Suhteessa todellisuuteen ja tapaan, jolla sen ymmärtää, joutuvat oma minuus ja identiteettikin muovautumaan uudelleen.

Oikeastaan tämä teos sopisi paremmin kuin hyvin kuvitukseksi aiemmin julkaisemaani tekstiin Ex-helluntailainen avautuu.

torstai 20. elokuuta 2015

Pihakuvia :)


Ai että! Näyttely on pystyssä ja kaikki mallillaan. Huh. Olen vain kölllöttänyt viime hetken syyshelteissä takapihalla. Tosi kuitti mutta onnellinen olo!



























Lokoisaa loppuviikkoa!

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Riittävän hyvä, eli viimeinen ilta ennen näyttelyä


Tässä. Huomenna alkaa. Tulkaa mustikkapiirakalle neljän ja viiden välillä :) Pidän kääpiökokoiset avajaiset. Tervetuloa: Koskikatu 1, Taitokorttelin Käytävägalleria.


Tämä teos syntyi pystytystä edeltävänä yönä. Sen nimi on "Riittävän hyvä". Ystäväni suostui malliksi, ja lyijykynäpiirroksen taustana oleva peili heijastaa jokaisen katsojan. Sinä riität. Tämä riittää, näyttelystä tulee riittävän hyvä.


Riittävän hyvä - Sufficiently Good, kollaasi 2015

Tervetuloa!

torstai 6. elokuuta 2015

Lapsuusmuisto kollaasiksi muotoiltuna



On olemassa toinen kieli, toinen kommunikaation muoto: yhteys tunteiden ja kuvien avulla. Sellaisessa kontaktissa ihmisten erillisyys häviää, rajat tuhotaan. Tahto, tunne, emootiot ovat se, mikä poistaa esteet ihmisten väliltä, kun he ennen olivat peilin lasien eri puolella, ovien eri puolilla.
                                                                                             - Andrei Tarkovski




Minulla oli valkoinen lempimekko, jossa oli lemmikin kuvia ja pieni olkalaukku. Istuin sievästi lämpimillä puuportailla sieväksi laitettuna, koska olin tullut kutsuille isoukin luo Joensuun Länsikadulle. 
 



Kollaasi on tehty liimaamalla vanhoihin ikkunanpokiin, jotka eräs ihana ihminen (Länsikadulla asuva!!!) lahjoitti minulle heinäkuussa. Teos on komiulotteinen noin kolmessa tasossa.






Teoksen koko vastaa noin A3-paperia. Materiaaleina käytin lyijykynäpiirrosta, tusseja, akvarelleja, syväpainettua grafiikkaa (kliiviat) sekä tekstielementtejä ikivanhasta äidinkielen oppikirjasta (portaat) sekä Uudesta Testamentista (muutamia sanoja taustalla).
 



Olen piirtänyt omakuvani vanhan perhealbumikuvan pohjalta. Kuva lienee äiti-vainaan ottama. On mielenkiintoista pohtia valokuvan ja todellisuuden suhdetta niin ylipäänsäkin kuin oman elämänkaaren dokumentoinninkin kannalta. Kuka katsoo ja ketä? Kenellä on valta? Jos se olikin 80-luvulla kameran takana kyykkivällä äidillä, nyt minulla itselläni on aikuisen ymmärrys ja taito jäsentää identiteettini sekä suhteessa menneeseen ja nykyiseen, rakentaa minuuttani kyseenalaistamalla se tapa, jolla minua on katsottu ja kuvattu.




Valokuvista on käytetty ikkunan ja peilin metaforaa. Valokuvat heijastavat paitsi tekijänsä, myös katsojansa mieltä. Toisaalta valokuvat ovat ikkunoita valokuvan kuvaamaan maailmaan.
                                                                                                         - Ulla Halkola



Taulu tulee nähtäville Täällä-näyttelyyni Joensuun Taitokortteliin ajalle 17.8. - 30.10.2015.

tiistai 4. elokuuta 2015

Pörröisiä olentoja (kissoja ne varmaan olivat)

Sattuipa niin somasti, että kaverin kadonnut kissa palasi eräältä karkureissulta entistä muhkeampana. Tässä lopputulos! Kissa-allergiasta huolimatta en voinut itselleni mitään, vaan päädyin kuvaamisen lisäksi myös pöyhimään näitä karvaisia ja vinkuvia olentoja.

Kollaasi haikeudesta ja jostakin uudesta

"Täällä" on tulevan näyttelyni nimi. Se on sopivan monitulkintainen ja kuitenkin konkreettinen. Tässä teoksessa täällä olemisen haikea mutta kirkas tunnelma palauttelee mieleeni viime viikkojen maahanmuuttokeskustelun. Suomalaisuus ei katso ihonväriä. Jos itse joutuisin repimään itseni näiltä juuriltani ja muuttamaan vieraan kulttuurin keskelle, en kaipaisi yhtään vihapuhetta pahentamaan jo valmiiksi syvää identiteettikriisiä. Kuka olen, jos kulttuurinen konteksti ympärilläni vaihtuu?

Kollaasi on kokoa 43 x 35 cm. Tein sen kovalevylle sekatekniikalla ja yhdistelemällä eri elementtejä. Pitsiverhoa en virkannut itse, mutta muut osat ovat kaikki omaa kädenjälkeäni, kuten muissakin kollaaseissani. Työssä on käytetty lyijykynää, mustetta, hiiltä, akryylivärejä. öljypastelleja ja pitsiä.