Sivut

torstai 1. lokakuuta 2015

Syksyisiä ja muutenkin ajankohtaisia runoja (Viljo kajava 1974)


Lohdullista tietää
    etenkin pahoina päivinä
että minun osani
    tämän kansan kohtalosta
on vain vajaa
    viidesmiljoonas.





Äsken heiluivat iloiset huivit
pyykkilaiturilla
ja vedessä vihuri ajoi purjetta.

Nyt tihenee tihku pisaroiksi.
Sadevesi kuplii
sorkkien painanteissa
ohutruohoisella savimaalla.


 




Kauan etsin, vihdoin löysin.
Kaukaisesta maasta. Tasangon.
Löysin leiniköt ja apilan.
Kaukaisesta maasta.

Sumu. Sadeilmat rakeiset.
Pieni käsi paossa kämmenessä.
Kunnes löysin uudelleen
tämän kukkivan rannan,
kotimaani uudelleen.






Pakolaispassin vuodet takana,
elävinä raadellut maisemat,
vuoreen tukehtuneen solan kaiku,
lintujen valitus
    vieraalla rannikolla.

Ei keväitä. Sadetta ja sumua.
Ikkunoissa mereltä pisaroiva
    suolainen hiki.
Pettymysten vuotten
    arkisessa hämärässä
painuneitten hartioitten
    varjo ikkunassa.


Nyt edessäni valoisa tasanko.
Sen näen selvemmin kuin koskaan.
Hymnin kaltaisena koen arkipäivän
kun muististani nousee
taustaksi pakolaisen
    risainen rannikko.




Runot: Viljo Kajava 1974 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo :)