maanantai 18. tammikuuta 2016

Kuuden vuoden työn tulos


Otsikko hämää, myönnän! Mutta sen aikaa on tämän tilkkutäkin aloittamisesta. Kuusi vuotta sitten aloittamani peitto valmistui äsken.

Tässä välissä ehdin synnyttää kuvassa olevan lapsen, haudata äitini, valmistua kahdesta koulusta, muuttaa kahdesti, tyhjentää yhden kuolinpesän, jännittää oikeuden päätöstä, saada melko todennäköisesti burn outin, tulla tädiksi, haudata ukkini, vaihtaa kirkkokuntaa, työskennellä neljässä eri työpaikassa, pitää kolme taidenäyttelyä ja juoda varmasti yli tuhat litraa kahvia.


En malttanut jo vuosia sitten olla lisäämättä blogiini kuvia keskeneräisestä peitosta. "Saatan vielä tehdä siihen komeat reunukset. Mutta siihen voi mennä koko talvi." Toteamuksesta onkin jo viisi ja puoli vuotta. Menojalkaa on vipattanut jo tuolloin. Jospa nuo yllä mainitut asiat olisivat nyt rauhoittaneet vähän menoa.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Runollinen talvimaisema



Aurinko paistaa lumiseen maailmaan
ja tekee kaiken säteileväksi.

Ikäänkuin myriadeiksi sirpaleiksi särkyneenä
se kimaltelee maasta ja metsistä,
valkeilta niityiltä ja vuorilta
tuo talven aurinko,
joka on kuin valkoista timanttia
kovan, jääkirkkaan taivaan alla.

                          - Katri Vala (osa runosta Talviaurinko)



Valkeat aamut tulevat
ihanassa saatossa
peittäen kasteisilla hiuksillaan
maan heräävät kasvot.
Hypähdellen nousevat metsistä
pienet helmenkirkkaat laulut
taivaan siniseen kelloon.

          - Katri Vala (osa runosta Valkeat aamut)


Amerikan-serkku pakkasessa.




Pimeä jo hämärää enemmän.
                             Sytytän
lampun, ja ikkunan lävitse syöksyvät
                             kasvoni

ja siroten silmistäni heijastuksin
yhä kevyempi olen täällä ja tiheä
siellä
                             taivasta vasten puu
sen oksat tähtien virratessa niiden läpi.

-                                                               -Kirsi Kunnas







Kaksiuloitteista lumen
usvaa ja usvan lumetta
on aamu
                     astua lävitse
                     halkeamista
kun maailma murtuu sisään
ja huima matka auringon ympäri.

-                                                   -  Kirsi Kunnas







Kuusten kirjainmerkkien juoksevaa
reunusnauhaa
                             kuin vierasta kieltä
tavailen taivaan pitkää lausetta
tavoitan mieltä

tuulen ja pilvien usvan ja lumen lävitse

yhä toistuu se, samana uudestaan,
sen muutoksissakin selittämätöntä rauhaa.

-                                           -  Kirsi Kunnas




Kevät nukkuu aavistavana
pimeässä metsässä.
Kulje äänettömin askelin,
älä puhu kuumia sanoja
näiden puiden keskellä,
jotka odottavat väristen!

Käteni on kädessäsi
kuin silmu pimeässä mullassa.
Aurinkoni, älä nouse vielä,
älä kumarru herättäen ylitseni!
Tahdon uneksia vielä väkevyydestäsi
nukkuvan kevään äärellä
keskellä syntymättömän elämän
jumalallista suloa.

               - Katri Vala (Ennen kevättä)

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Talviseikkailussa Botaniassa



Kävin loman viimeisen päivän kunniaksi Botaniassa. Sukulaisiakin oli käymässä, joten oli ihan aiheellista viedä heidätkin. Talviseikkailutapahtuma pimensi kasvihuoneet, ja lapset saivat kulkea Lumineidon johdolla taskulamppujen kanssa. 4-vuotias poikani oli todella täpinöissään :)

Joensuussa on niin mukava asua. On kasvitieteellinen puutarha, kirjastoja ja gallerioita. Niin, ja sorateitä pöljän kulkea niin kuin lystää. Se on oikein.










lauantai 2. tammikuuta 2016

Runon myötä ihanaa vuotta 2016!


Ajatelkaa, että on olemassa mahdollinen maailma, jossa juuri sinä voit olla onnellinen. Ainakin teoriassa. Kaikkine vastoinkäymisineen voi elämä ehkä tuntua silloin oikealta olemassaolemiselta, mielekkäältä. Toivotan kaikille blogin lukijoille juuri sellaista vuotta 2016!


Ilma kilahtelee kuin lasikello,
helisee puitten huurreneulaset.
Hyytyneen teräsvillan lailla
kaartuu tie sinisten varjojen alla.

(ote Katri Valan runosta Talviyö)