Sivut

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Muistojen prosessointia luonnostellen

En voinut vuosiin katsoa vanhoja valokuvia ilman kuristavaa tunnetta ja silmissä mustenemista. Nyt huomasin pystyväni siihen. Jokin kipeä on ehkä luutunut ehjäksi (toivottavasti ei virheasentoon). Otin viiden sentin korkuisen nipun omia lapsuuskuviani pöydälle ja piirsin itseni niistä jokaisesta. Tylsimmätkin asennot ja typerimmät ilmeet. Tässä minä olen. Miten pohjattoman tärkeää on tulla nähdyksi omana itsenään ja tulla sellaisenaan hyväksytyksi! Piirtelin luonnoksia nopeasti ja olen jättänyt myös VIRHEET näkyviin.

2 kommenttia:

  1. Aaaaai ihania ihania ihania ihania ihania luonnoksia!!
    Aivan sykähdyttäviä olivat esimerkiksi rusettipaitainen tyttö, viimeisen kuvan alareunan pikkutyttö essussaan, naiset keinussa, isä rattaiden kanssa, isoisä naisten välissä, auringon tuntu veden-rajassa-istumis-kuvassa.. ja moni moni muu! Ihana valokuvien tuntu niissä myös, juuri noin on otettu kuvia kun vauvaressukka töllöttää pulkassa (tms rattiautossa) tai lapsi törmäilyautossa. Voi olipas kiva katsoa pitkästä aikaa sun ihanaa piirtojälkeä!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)